Turvallisempi tila ja häirintäyhdyshenkilöt

Turvallisempi tila on kannustava ja uhkaamaton ympäristö, jossa jokainen voi tuntea olonsa hyväksi, ilmaista itseään ja jakaa kokemuksiaan pelkäämättä häirintää tai syrjintää. Kokemus turvallisuudesta luo pohjan osallisuudelle. Tämä vuorostaan tukee luovia ratkaisuja ja yhteistyötä, kun jokainen yhteisön jäsen kokee voivansa antaa oman uniikin panoksensa yhteisten tavoitteiden eteen.  

Omaan turvallisuuteen ja turvattomuuteen vaikuttavat tekijät ovat ihmisillä erilaiset, ja ne saattavat muuttua ajan myötä. Tästä syystä turvallisemman tilan periaatteet kannattaa luoda ja ylläpitää yhdessä, jotta kaikilla olisi mahdollisuus kuulla toisten tunteita ja näkökulmia.

Turvallisemman tilan periaatteet voidaan luoda yhteisesti työpaikalle tai pienemmälle ryhmälle, kuten omaan verkostoon, yksittäiseen tuotantoon tai tapahtumaan, omalle työryhmälle tai osastolle. Tiimikohtaisia periaatteita voi olla työpaikan yleisten periaatteiden lisäksi – vaikkapa writers’ room tai jälkityöosasto voivat rakentaa omat periaatteensa.

Koska turvallisuuteen ja turvattomuuteen vaikuttavat tekijät ovat jokaiselle yksilölliset, puhutaan tyypillisesti “turvallisemmasta” tilasta “turvallisen” tilan sijaan. Mikään tila ei kuitenkaan ole kaikille aina täysin turvallinen, joten sanavalinta korostaa sitä, että turvallisempi tila on elävä ja muuttuva käsite, jossa olennaista on pyrkiä jatkuvasti kehittämään turvallisuutta. 

Turvallisemman tilan periaatteilla voidaan tarkoittaa yhteisössä käytävää neuvotteluprosessia, jolla periaatteet muodostetaan, sekä prosessin seurauksena syntyvää dokumentaatiota, kuten ylös kirjattuja turvallisemman tilan periaatteita. Yhteisöön voidaan lisäksi nimetä häirintäyhdyshenkilöitä, jotka tukevat turvallisemman tilan periaatteiden toteutumista.

Turvallisemman tilan periaatteet ovat eri yhteisöissä erilaiset. Esimerkkejä periaatteista: Suomen elokuvasäätiö ja DocPoint-elokuvatapahtumat ry.

Turvallisemman tilan rakentamisessa perusajatuksena on huomioida kunkin työyhteisön, esimerkiksi työpaikan tai yksittäisen tuotannon, jäsenten tarpeet. Tarpeita voidaan kartoittaa hyödyntämällä erilaisia työpaja- ja keskustelumenetelmiä, jolloin turvallisuuteen liittyvistä tarpeista ja toiveista päästään keskustelemaan yhdessä. 

Yhteisön toiveet voidaan kirjata ylös ja niiden pohjalta muodostaa yhteisön omat turvallisemman tilan periaatteet. On huomioitava myös, että periaatteet saattavat vaatia uudelleen tarkastelua, esimerkiksi jos yhteisön kokoonpano muuttuu. Periaatteisiin kannattaa kirjata, että niitä päivitetään tarpeen vaatiessa. 

Pysähdy hetkeksi miettimään, mitkä asiat tuovat sinulle turvallisuuden tunnetta työyhteisössä. Mitkä asiat vähentävät sitä?

Vaikka periaatteiden olemassaolo jo itsessään usein tukee yksilöiden turvallisuuden tunnetta, periaatteiden olemassaolosta kannattaa niiden muodostamisen jälkeenkin muistuttaa säännöllisesti ja sisältö käydä työyhteisössä läpi aika-ajoin. 

Aina ei kuitenkaan ole mahdollista neuvotella turvallisemman tilan periaatteita jokaisen yhteisön jäsenen kanssa. Esimerkiksi elokuva- tai tv-tuotannon aikana voi olla mahdotonta löytää hetkeä, jolloin jokainen projektissa työskentelevä henkilö pääsisi osallistumaan neuvotteluprosessiin. Tällöin on hyvä huolehtia vähintään siitä, että jokaisella työyhteisön jäsenellä on tieto periaatteiden sisällöstä tai käydä keskustelua turvallisuudesta esimerkiksi osastojen kesken.  

Lain mukaan työnantajalla on velvollisuus edistää työpaikan terveellisyyttä ja turvallisuutta. Häirinnän ehkäisy ja siihen puuttuminen ovat työnantajan lakisääteisiä velvoitteita, joita jokainen esihenkilö osaltaan toteuttaa. Työpaikan toimintatapojen kehittämisen kautta työantaja täyttää sille asetettuja huolehtimis- ja tarkkailuvelvoitteita. 

Turvallisemman tilan periaatteiden rakentaminen jokaiseen tuotantoon on myös osa organisaation yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuustyötä. Psykologinen turvallisuus lisää myös tutkitusti työntekijöiden luovuutta, rohkeutta, hyvinvointia ja tuottavuutta. 

Jokainen yhteisössä toimiva yksilö vastaa myös omalta osaltaan turvallisemman tilan mahdollistamisesta itselleen ja muille. Tämä tarkoittaa esimerkiksi omien rajojen ja toiveiden tunnistamista ja niistä kertomista sekä toisten tarpeiden aitoa kuuntelemista ja kunnioittamista.  

Häirintäyhdyshenkilö on työnantajan tai yhteisön jäsenten nimeämä tukihenkilö, jonka puoleen voi kääntyä, mikäli kohtaa työssä minkäänlaista häirintää, syrjintää tai epäasiallista kohtelua. 

Häirintäyhdyshenkilöitä kannattaa olla useampi kuin yksi, ja heidän on hyvä edustaa eri demograafisia ryhmiä. Tämä on tärkeää varsinkin isommissa yhteisöissä, tuotannoissa ja tapahtumissa, jotta erilaiset yhteisön jäsenet kokevat turvalliseksi ilmoittaa häirinnästä. Useampi häirintäyhdyshenkilö pystyy myös olemaan tukena toisilleen sekä reagoimaan neutraalisti erilaisiin tapauksiin. 

Häirintäyhdyshenkilön tehtäviin kuuluu ylläpitää turvallisempaa tilaa auttamalla työpaikan käytäntöjen mukaisesti häirintätilanteiden selvittämisessä. Häirintäyhdyshenkilön tehtävänä on kuunnella, tukea, neuvoa ja ohjata tarvittaessa oikeanlaisen avun piiriin.  

Häirintäyhdyshenkilöille suositellaan koulutusta, joka sisältää mm. häirintäyhdyshenkilön roolin avaamista, turvallisemman tilan rakentamista, häirinnän eri muotojen tunnistamista ja nimeämistä, ja konfliktiratkaisu ja sovittelutaitoja.

Häirintäyhdyshenkilö ei ole poliisi, tuomioistuin tai vanginvartija. Tapauksissa, joissa epäillään rikosta, ohjataan asia poliisille voi olla apuna ja tukena esim. rikosilmoituksen tekemisessä. Hän voi myös ohjata tilanteen mukaan tuen ja avun piiriin, kuten esimerkiksi kriisipuhelimeen, rikosuhripäivystykseen, raiskauskriisikeskukseen, turvakotiin tai lakineuvontaan. 

Muissa tapauksissa häirintäyhdyshenkilö arvioi tilanteen ja toimii sen mukaisesti. Väärinymmärryksissä ja konflikteissa hän voi esimerkiksi tukea ja auttaa asian ratkaisemisessa sovittelemalla tai toimia osapuolten koolle kutsujana. Jotta tilanteen selvittämisessä päästään oikeudenmukaiseen ja yhteisöä rakentavaan lopputulokseen, pyrkii häirintäyhdyshenkilö kuulemaan tasapuolisesti osapuolten kokemukset tilanteesta.

Konfliktin osapuolten luvalla hän voi pyytää apua esimerkiksi esihenkilöiltä, työsuojeluvaltuutetulta tai luottamushenkilöltä. Joskus häirintäyhdyshenkilö voi ohjata muun tuen piiriin, esimerkiksi työterveyspalveluiden pariin. Välillä riittää, että häiritty henkilö saa kertoa kokemuksistaan.